Kolmanneksi vanhin kaupunki

Rauma, Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki, on perustettu 1442 ja on yksi kuudesta Suomen keskiaikaisista kaupungeista. Koska mieheni nuorempi poika perheineen asuu siellä, niin mopoilimme sinne jälleen eilen. Mopolla emme valitse ajoreitiksi suorinta ja lyhintä reittiä, jota menisimme autolla, vaan mieluimmin vähän eri teitä. Menomatkan teimme Urjalan ja Punkalaitumen kautta, jotta mahdollisimman vähän matkaa ajaisimme tylsää 2-tietä ( Pori-Hki) pitkin.

Nuoripari tarjosi meille ruuan, jonka jälkeen teimme kävelylenkin kaupungin ympäri, jotta vauva nukkui hyvät päiväunet vaunujen keikunnassa ja koira sai kävelylenkkinsä.

                Vanhassa kaupungissa on niin monia kauniita säilytettyjä yksityiskohtia.

 

Näin kauniin oven takana ei voi olla kuin onnellista elämää :-)

 

Museona toimiva Kirstin rakennusryhmä Raumanjoen varressa kertoo rakentamisesta 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa ja asumisen pitkistä perinteistä Raumalla.

 

Rauman kirkossa en ole aiemmin käynyt, mutta reittimme kulkiessa siitä ohi ja kirkon ollessa avoinna pistäydyimme sisälläkin. Kirkon penkissä istuu ikuisena osallistujana Kirsti Horilan näköispatsas.

 

Tämän kauniin reliefin edessä pidetään kastetilaisuuksia.

 

Saarnastuolit ovat yleensä kirkoissa alttarilta katsottuna oikealla, mutta tuollapa olikin vasemmalla.

 

 

Toki pitseistään tunnetussa kaupungissa pitää olla nyplääjästäkin patsas.

 

Missään muualla ei voisi kuvitella jäätelökioskin nimeksi Öystiä, mutta Raumalla sekin on mahdollista.

 

Ikävästi valkoposkihanhet, nuo riesat, ovat levittäytyneet myös Rauman nurmikkoja sotkemaan.

 

Paluumatkan koukkasimme Hinnerjoen, Yläneen, Oripään ja Loimaan kautta, jolloin vältimme 2-tien kokonaan. Oli jälleen mukava kesäpäivä :-)