haaste Isolla Hoolla

Sain blogista Black Rose haasteen Isolla Hoolla. Haaste on teetti työtä, sillä ei ole minulla tarkkoja päivämääriä valokuvissa ja ne on talletettu järjestelmällisesti eri paikkoihin :-) Eli nuo kuvani eivät välttämättä ole ihan toivottuina aikoina eikä kaikkiin päivämääriin löytynyt mitään.

Haasteessa muistellaan omaa elämää viitenä random päivämääränä.

-Elokuussa 1999
-Huhtikuussa 2003
-Maaliskuussa 2009
- 18.09.2009
- 17.07.2010

Tyyli ja muoto on vapaa, mutta vastata pitää suunnilleen näihin kysymyksiin:

1.Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
2.Mitä olet ajatellut?
3.Millainen on ollut elämäsi?
4.Miltä olet näyttänyt?

Elokuussa 1999 vietin uusiosinkkuaikaa ja väriä piti elämässä olla ...päästä varpaisiin

 

Kevääseen 2003 mennessä hiukset olivat kasvaneet ja nykyinen mies oli löytynyt.

 

Pojalla oli kevari, jonka päällä kokeilin istumista vaikka nuo kyykkymallit eivät viehätäkään.

Ekan, ja toistaisenksi ainoan kerran hevosen selkään uskaltauduin ystäviemme western-teemaisissa juhlissa.

 

Vuodesta 2010 en löytänyt yhtään kuvaa minusta. Bloggailun aloittamisen jälkeen mies on pikkuhiljaa oppinut oma-aloitteisesti ottamaan kuvia myös minusta. Aiemmin minun piti aina erikseen pyytää, että kuvaa myös minua.

 

Jatkan haastetta ja toivon seuraavien bloggaajien kaivelevan kuviaan:

Kotona Annin kanssa

Kotoilua Mäkelässä

Elämää erimuodossa

Sunnuntain ruokailu Keppanakellarissa

Tammelan ja Lohjan rajamailla, keskellä ei mitään, sijaitsee Liesjärven kylä, jossa monivuotinen kesäkohteemme, Keppanakellari sijaitsee. Paikka on kuuluisa runsaasta alkoholijuomavalikoimastaan; noin 280 olutmerkkiä, noin 470 eri viskilaatua tai ylipäätään noin 1400 eri merkkiä alkoholijuomia. Saa sieltä toki alkoholittomiakin.

 

 

Myös muu sisustus on kekseliästä koristelusta/sisustuksesta. Pöydän lasin alla on eri maiden kolikkoja. Ja huom. vesilasi, eli kun olimme 'mopolla' liikkeellä, niin siihen ei turvallisuussyistä kuulu alkoholi.

Katossa on sadoittain käyntikortteja.

Sisäänkäynti on köynnöksen peittämän kaariportin kautta.

Ja itse pihaan/parkkipaikallekin saavutaan pienen tunnelin läpi.

Pihalla on osin koristeenakin liikennemerkkejä, mutta myös hauskoja kieltotauluja.

 

Tuonne ei voi mennä kiireisellä aikataululla ruokailemaan, sillä koskaan emme ole annoksiamme saaneet alle puolen tunnin, joskus odotusaika venyy jopa uli tunniksi. Tänään näytti, että yli puolet paikalle saapuneista olivat motoristeja.

500 rappusta

Tänään kävimme kävelylenkillä Aulangolla kun ilma oli mitä ihanteellisin: ei tuulta ja sopivan lämmintä sekä aurinkoista. Eversti Hugo Standertskjöldin osti vuonna 1883 Hämeenlinnasta Karlbergin kartanon, josta hän rakensi itselleen kesäasunnon ja josta on lähtöisin nykyinen Aulanko.
Karhupatsas on vuodelta 1900

Sen juurelta lähtevät kiviportaat kohti huippua.

Portaita oli ylimmälle tasanteelle laskujeni mukaan 322 kpl.

Kallionrinne kohoaa liki pystysuorana

 

Vielä 1960 ja 70-luvulla tuolla oli myös laskettelurinne.

Sattumalta paikalla oli myös hääpari, joka ikuistettiin taustanaan Aulankojärven kansallismaisema.

Näköalatornista, jonka korkeus on 33m ja jossa oli 172 kavuttavaa porrasta, hääpari näkyi enää pienenä.

                                      

Korkeusero näköalatornin juurelta tuonne Aulankojärven pintaan on 70 m

Ja kaiken portaiden kapuamisen jälkeen maistui jäätelö tornin juurella olevasta kahvilassa. Pitäähän energian kulutuksen ja tankkaamisen olla balanssissa :-)

Kanervia

Pistäydyin Plantagenissa katsomassa jotain korvaavaa ränsistyneille kesäkukille, mutta ei oikein muita kuin krysanteemeja sekä kanervia tarjolla ja kun jo aiemmin ostin noita krysanteemeja, niin oli pakko ottaa kanervia.

Eilen 'löysin' Ideaparkista nuo lyhdyt ja kun jostain olin jo aiemmin ostanut nuo vaaleanpunaiset lyhtykynttilät, niin nehän olivat ihan kanervien väriset.

Tontillamme kasvaa luonnostaankin kanervaa, mutta ne eivät ihan vielä ole täydessä kukassaan ja näyttäät näiden jalostettujen rinnalla valjulta.

Jollei ole kovin sateinen syksy, niin kanervatha säilyvät melko kauan kauniina.

Puukot ja pussukat

Edellisessä postauksessa kerrotuilta markkinoilta toki tein ostoksiakin. En mielestäni ole erityisen raaka tai sotaisia, mutta silti kauniit puukot viehättävät. Tällaisen siis ostin:

 

Tuo kotkanpää ja nuo koristeet! Pituuttakin tällä on 35 cm.

Entuudestaan minulla on useamman vuoden ollut tämä puukko, joka roikkuu keittiön seinällä koristeena.

 

  Tuppikin on puuta, eikä nahkaa ja tuo 'vipu' vapauttaa puukon tupestaan.

Sitten pussukat, huonekalunahkaa. Pidempi on tarkoitettu puikkokoteloksi, mutta voihan siinä muutakin säilyttää. Pussukat maksoivat yhteensä vain 10€, joten ei tekijä työpalkoille pääse.

Keskiaikaa...

Kuluneen viikonlopun ajan on Hämeenlinnassa vietetty keskiaikamarkkinoita jo 15. kerran. Eilen sade haittaisi, mutta tänään ilma suosi sekä kävijöitä, myyjiä, että esiintyjiä. En ole noihin ennen osallistunut. Asiaankuuluvaa vaatetusta olen haalinut kokoon jo keväällä. Puvun ja kaulakorun löysin huutonetistä, kengät ovataamutossut ebaysta , juomsarvia meillä on useampikin, helyvyö on 'vanhaa varastoa' samoin nuo rannekorut. Sormuksen ostin tänään markkinoilta.

 

Pääesitys, turnajaiset, oli komeaa katseltavaa. Valkoisella hevosella ratsasti naisritari.

 

 

 

 

 

 

Myyjiä ja eri ammattien esittäjiä oli paljon. Saisiko olla haarniska...

 

 

vai pääkalloja ....

 

 

vai kiinnostaisiko silmänkääntötemppu?

 

Sepät takoivat, kun rauta oli kuumaa..

 

Siasta riitti syötävää

 

jälkiruuaksi vanhanajan tikkunekkuja

 

Tarjolla oli myös viikinkiveneellä seilailua Vanajavedellä.

                                          Tähän tapahtumaan pitää myös ensi vuonna päästä!

Porvoossa

Tänään, miehen ehdotuksesta, lähdimme käymään Porvoossa ajankuluksemme. Jo matkalla tuli muutamaan otteeseen rankasti vettä. Oikein 'Porvoon mitalla' :-)

Joen rannasta piti kiireesti siirtyä Vanhan Porvoon puolelle, että pääsee sateelta suojaan putiikkeihin. Ja niissähän riittää nähtävää ja ostettavaa.

Cisar-putiikissa on kauniita tölkinveimistä tehtyjä pussukoita, laukkuja ja vöitä.

 

 

Omituisin oli vanhaan puuseehen tehty galleria. Minusta jo siinä ulkopuolella haisi tilan entiselle toiminnalle.

 

 

                                               Kaikkien liikkeiden nimiä en muista.

 

 

                                                  Toki pistäydyttiin myös kirkossa ja ihailtiin rakennuksia.

 

                             Mies eteni nopeammin kun minä pysähtelin kuvaamaan. Siellä se jo menee...

 

Olimme jo tulomatkalla pysähtyneet Lahdessa syömään, joten täällä kävimme vain juomassa lattet ja mansikkajuustokakkua sekä valkosuklaapuolukkakakkua. Nam!

 

Mukava, kiireetön päivä ja kotimatkalla pysähdyimme vielä Hyvinkäälle kauppakeskus Villaan.