Lepopäivän ratoksi

Tänään oli hyvä ilma jatkaa haravointia. Osan tontistamme olen kasvattanut luonnon tilaan, eli alunperin siinä oli tiheä kasvusto polvenkorkuista saniaista ja horsmaa sekä pieniä risumaisia haapoja. Muutaman vuoden ja laskemattomien tuntien ajan olen siitä nyppinyt kaikki alkavatkin ei-toivotut kasvien alut ja saanut tilalle tulemaan sammalmättäitä, joihin on kasvanut itsestään sekä puolukan että mustikan varpuja, tuottavat myös muutamia marjoja syötäväksi. Keväisin siinä kukkivat ensin valkovuokko ja hieman myöhemmin kielot. Haravointi vain ei ole kovinkaan helppoa tuolla alueella, sillä sammlta pitää varoa irroittamasta ja samoin noita varpuja pitää jonkin verran kunnioittaa, joten vaatii sinnikkyyttä keräillä liki käsin sinne pudonneet koivujen lehdet. Vain muutamissa kohdissa 'uskaltaa' haravan kanssa ruopsutella. Mutta eihän puutarhan hoidon tarvitsekaan olla vaivatonta! Samaan osaan tonttia on istutettu myös alppiruusumme. Jos olette käyneet Mustilan arboretumin alppiruusulaaksossa (www.mustila.fi), niin sen voisi mainita tuon alueen pihaa esikuvaksi, jota en kyllä koskaan tule saavuttamaan.