puut kaatuu...

Jotta syksyllä olisi haravointia vähemmän kaadoimme eilen kaksi koivua pihaltamme. Toki tärkeämpi syy oli, että isot puut varjostavat liikaa ja kesällä kuluttavat veden, niin , että varsinkin takapihalla olleen koivun ympäristössä nurmikko kuolee kuivuuttaan. Nyt oli hyvä aika kaataa, kun lumikerros vielä osin suojeli nurmikkoa.

Takapihan koivu, jonka latvaosa on jo katkaistu maahan, mutta runko vielä pystyssä.

Tämä koivu oli jo kertaalleen latvottu, jonka jälkeen se kasvatti kahta yhtä vahvaa haaraa, joista toinen on kuvassa jo katkottu.

 

Runkoon sahattu lovi, että kaatuu loven suuntaan.

 

Rungon yläosaan oli kiinnitetty köysi, jolla kaatumisen sai ohjattua.

 

Runko kaatuneena ja miltein ruusupenkkiin, joka tuossa laatoituksen reunassa on  havujen peitossa.

 

Pätkityistä rungoista tein sitten klapikoneella polttoon sopivia halkoja. Ja tässä vaiheessa näkyi jo miten lahoaminen oli jo alkanut puun keskiosassa eli jonkun vuoden kuluttua puu olisi jo kuollut, kun tuo lahoava osa laajenisi eikä puun 'verenkierto' enää olisi toiminut. Ja laho puu saattaisi kaatua kovassa tuulessa hallitsemattomasti mihin suuntaan hyvänsä.

 

Miehelle tämä urakka oli rankempi. Hänellä tippui paino päivän aikana 1,5 kg! Vielä jäi pihaan koivuja, jotka aikanaan saavat päätyvät takkapuiksi.

Mopokausi korkattu!

Koska maantietkin ovat jo kuivaneet ja ilma edelleen kaunis ja lämmin, niin lähdimme kevään ensimmäisen pienen mopolenkin ajelemaan. Yhtään ei ollut kylmä, sillä pukeuduimme goretexeihin ja umpikypäriin. Minulla oli kyllä penkinlämmitin päällä, mutta mies ei käyttänyt edes kahvanlämmittimiä. Lenkin kokonaispituus oli noin 70km. Mies ei muista koskaan olleensa näin aikaisin keväästä liikkeellä mopolla ellei lasketa nuoruusvuosien kevariaikoja. Jokunen muukin mopo oli jo liikkeellä.

 

Tallilla oli vielä paikalla useita mopoja, kaikki Harrikoita :-)

                                Hyvää alkavaa viikkoa, toivottavasti aurinkoiset säät jatkuvat edelleen :-)

Narsisseja ja sulkia

Kauppareissulla ei voinut ohittaa narsisseja, kun ne olivat sisäänkäynnin viereen laitettu, joten vaikka säätiedotukset uhkaavat ensi viikolle takatalvea, niin niitä oli pakko ostaa muutama. Ja toki sitten lyhtyynkin keltainen öljykynttilä.

 

Ulko-oviin väkersin kranssit. Tuo kehikko on alun perin entinen eteisemme kattoplafondin  kehikko, jonka maalasin valkoiseksi. Munat ja sulkanauha ovat Tiimarin loppuunmyynnin peruja. Kranssin alta pilkottaa musta vanerista tehty koriste, jossa on kaksi kotkaa siivet levällään ja niiden välissä on sukunimemme. Se on ruuveilla kiinni, joten en ottanut sitä pois vaikka hieman häiritsee itseänikin. 

Kodinhoitohuoneen oveen tein pihakoivujen tuulen pudottamista oksista vähän liian ohuen kehikon, jossa samaa sulkanauhaa sekä muutamasta kynttilämansetista irrotetut ruusut, jotka ovat kuumaliimalla kiinnitetty.

                        Kranssit saavat olla Pääsiäisen yli kunnes keksin jotain kesäkoristetta.

                                                                 Rentoa perjantai-iltaa!

maaliskuun kynnet ym

Eilen oli jälleen kynsien huoltopäivä ja viime kerralla laitettu koru on pysynyt tiiviisti kiinni, joten sitä ei poistettu. Millä se irtoaisikaan? Jos kiinnitys olisi kynsiliimalla laitettu ei luultavasti olisi kestänyt montaa päivää ja jos olisi laitettu akryylilla, niin sen saisi liotettua asetonilla, mutta geeliin istutettuna? Seuraavalla kerralla tuo on pakko poistaa jollakin konstilla. Ideoita? Muitakin kuin koko kynnen poisto :-) Muut yhdeksän kynttä saivat mustaa väriä ja kultahilettä pinnalleen.

 

Tästä näkee kolmen viikon kasvun eli tuo väli kynsinauhasta koruun.

 

Kävin myös isäni kaappeja tyhjentämässä eli kotiutin sieltä 8 Arabian Valencia sarjan mokkakuppia. Lapsuudessani meillä oli saman sarjan teekupit jokapäiväisessä käytössä, joten ne kaikki ovat hajonneet. Näiden kuppien vetoisuus on niin pieni, että niitä on tosi harvoin käytetty.

 

 

Mallin on suunnitellut Ulla Procopé (1921-1968) ja astiat ovat käsinmaalattuja, joten jokaisen astian pohjassa on maalaajan puumerkit, eli nuo merkinnät ovat yksilöllisiä.

Ja kun oikein järjestelin, niin sain nämäkin mahdutettua ennestään täysiin kaappeihin :-)

 

Pihalla

Viimein koitti aurinkoinen päivä! Aamusta kyllä satoi vettä, mutta jo aamupäivällä poutaantui ja kirkastui. Joten pihalla olen ollut tänään reilut kolme tuntia. Siirsin potkukelkan lyhtyineen kesäsäilöön ym.

Aamupäivällä vielä oli viimeisiä jäälohkareita etupihan laatoitetulla alueella. Nyt iltapäivästä, kun lähdin sisälle oli enää märkiä läiskiä.

 

Syksyllä tekemäni havupallopuu on mennyt ruskeaksi, mutta ihmeen hyvin on kestänyt talven.

 

En saanut ruusuja eilen naistenpäivänä, mutta ison nipun pajunkissoja. Lähempänä Pääsiäistä laitan noihin sulkia, mutta siihen asti saavat olla tuossa ulkona ja ilman vettä.

 

Hetken aikaa ihan vaan istuskelin pihalla josko aurinko olisi kalpeita kasvoja hieman värittänyt. Oli ihanan lämmintä :-)

 

 

vaaleaa vaatetta

Kahtena edellisenä yönä on jälleen satanut lisää valkeat kerrokset maahan, voi kökkö! No, lopetin eilen karkkilakkoni ja sorruin. Karkkipussin tarrassa  oli ostopäivä 21.2. eli niin pitkään oli pussi säilynyt suljettuna. Hyvä minä :-)

Nyt onkin jo puolikiloa noita lemppareitani syöty. Tiedän, että toisille nuo ovat jopa inhokkikarkkeja.

Vaaleampaa ja keväisempää vaatetustakin hankin. Nuoruutta muistellen ostin henkkamaukasta lappuhaalarit. Sovittelin niitä maihareiden sekä korollisten kenkien kanssa.

Jollei muualla, niin ainakin kesällä talon maalauksessa niitä voi käyttää, sillä eikö maalareilla ole usein valkoiset haalarit :-)

Vaalea mekko ei ole ihan 'ominta malliani', mutta josko tässä iässä pitäisi jo siirtyä 'rouvamekkoon'?

Ei ainakaan balleriinojen kanssa sovi. Tosin balleriinatkaan eivät muutenkaan oikein ole mun juttu.

                                  Saappaat paremmat vaikka kuvatessa olikin paljaat sääret.

Ensi viikoksi luvattuja aurinkoisia päiviä odotellen......

Kevätväsynyt?

Nämä jatkuvat harmaat, pilviset päivät ja sulamattomat lumet ovat masentavia; ei jaksa, ei kiinnosta, ei innosta. Aamuisin olen kyllä muistanut ottaa Sana-solia ja vahvaa D-vitamiinia. En ole jaksanut juurikaan edes lukea teidän muiden blogeja saati kommentoida ja itse en ole yrittänytkään kirjoittaa mitään. Eilen vietin päivän Turussa, jossa ei ole enää tietoakaan lumesta, ja se piristi hieman. Karkkilakossakin olen ollut viikon ... masentaakohan sekin?

Odotan niin aurinkoisia päiviä ja lumien sulamista. Ja lumiräntää vaan on taas satanut yön aikana :-(