Lasimuseon joulutorilla myytiin böömiläisiä ja saksalaisia lasisia joulukuusenkoristeita. Nämä oli pakko ostaa: herkät pienet lasilyhdyt ja linnut. Lapsuudessani meillä oli yksi lasinen joulukoristelintu juuri tuollaisella 'pyykkipoikakiinnityksellä' ja kun aatot olivat aina pitkää odotusta, niin sisareni kanssa piilottelimme lintua aina eripuolille kuusta vuorotellen ajankuluksi. Eli lintuihin liittyy nostalgiaa.
Lasimuseossa on esineistöä, joita lasin valmistuksessa on käytetty.
Myös pienoismallina entisajan lasitehdas.
Tänään emme kiertäneet museon lasikokoelmia, joissa löytyy menneiden vuosikymmenten ajalta tuotannossa olleita astioita ja esineitä sekä myös joitakin uniikkikappaleita.
Lasi- ja metsästysmuseon välillä oleviin puihin oli kiinnitetty runsaasti linnunpönttöjä, jotka olivat hauskasti maalattuja.
Metsästysmuseossa emme kumpikaan olleet aiemmin käyneet. Yleisömenestyksen vuoksi siellä oli melkoinen tungos, joka osin esti tarkemmat tarkastelut. Täytetyt eläimet eivät olleet pelkästään Suomen luonnosta löytyviä, vaan joitain yksilöitä oli muualtakin.
Ja huomenna adventtikirkkoon laulamaan Hoosiannaa. Ensimmäisen kynttilän liekki tuo valon pimeään. Hoosianna aloittaa joulun odottamisen. Hoosianna on rukous, joka tarkoittaa auta, pelasta.
