Hotelliksi olin valinnut My City Hotellin, joka olikin kaunis rakennus. Ainoa miinus oli se, että toivoin kylpyammeellista huonetta, mutta saimme vain suihkun :-(
Halusin ehdottomasti mennä satamassa olevan Balloon Tallinn'in kyydissä korkeuksiin. En kiipeile tikapuilla tai vastaavilla korkealle, koska jotenkin en luota niihin, mutta tuo nousu ei tuntunut alkuunkaan pelottavalta. Kun ilma oli kirkas ja aurinkoinen, niin mukava sieltä 120m korkeudesta oli tähystellä kauas.
Satamassa oli käymässä myös risteilyalus Caribbean Princess, jonka peräkannella oli houkuttelevan näköinen allas. Tuollainen ulkoparveke laivahytissäkin olisi mukava, vaikka tuskin sillä olisi käyttöä tammikuussa Tukholman risteilyllä.
Huomattavasti kauheampaa oli kavuta St. Olavin kirkontorniin. Jos olisin etukäteen tiennyt mitä oli odotettavissa, niin menemättä olisi jäänyt. Kavuttiin alle metrin levyistä kivistä portaikkoa laskujeni mukaan 261 askelmaa. Kaidepuuna oli vain naru ja tuolla piti väistellä myös vastaantulevia litistymällä seinustalle. Ja kun portaikko päättyi kierrettiin kirkontorni yhtä kapeaa lankkusiltaa pitkin 60m korkeudessa.
Tuossa siis kiviosan vaihtuessa kuparikatoksi rajalla kulkee se kulkuväylä ja voi heikosti erottaa ihmiset kaiteen takana.
Tästä näkee mittasuhdetta korkeuden arviointiin
Sama torni sataman suunnasta vallimuurin takaa kuvattuna.
Punainen 'rohkeusjuoma' olisi pitänyt nauttia etukäteen.
Katolla kävelyn vuoksi tunsin sympatiaa vuonna 2010 julkistettuun, lähellä hotelliamme olevaan nuohoojapatsaaseen. Nuohoojan koskettaminenhan tuo kuuleman mukaan onnea, joten ....
Muureilla kulkua riitti sekä turistiryhmiä oppaiden johdattelemina.
Paksun Margareetan tornissa sijaitseva Merimuseonkin tutustuttiin
ja sekin katolle pääsi kiipeämään :-)
Kaikkiaan päivittäinen kävely vaihteli 20 000 - 22 000 askeleen välillä. Lonkkaniveleni kesti tuon lääkityksen ja yöllisten palautumisten avulla.
Aurinkoista loppuviikkoa!
