Viime viikon keskiviikkona aamulla, eli 10 päivää sitten, autoni, joka on vain 7 kk vanha alkoi temppuilla. Moottori kyllä kävi, mutta auto ei liikkunut eteenpäin kuin 'hyppäyksinä'. Juuri sellaisesti, kun ensimmäistä kertaa autokoulussa yritti varovasti päästää kytkimen. Viimeiset pari sataa metriä lähimmälle bussipysäkille pompin autolla pitkin tienpiennarta .... melko noloa ja soitin hinausauton paikalle. Hurjan näköistä, kun hinausauton vaijerille vedetään auto sinne lavalle. Itse palasin taksilla kotiin.
Ja sitten se alkoi....piina, kun on tottunut, että aina on oma auto käytettävissä. Ja kaiken lisäksi autoliikkeen huollosta sanottiin, että he eivät ehdi alkaa selvittämään autoni vikaa ja tuo on kaupunkimme ainoa paikka, jossa on kyseisen merkin valtuutettu huolto, joten enpä voinut pyytää siirtämään autoa toiseenkaan paikkaan. Perjantaina soittaessani 'potilaan' perään, minulle ilmoitetiin, etteivät vielä ole varmoja viasta ja lisätutkiminen jää maanantaille. No, maanantaina ilmoittivat, että joudutaan tilaamaan osa Hollannista ja se saapuu perjantaina. Siis koko viikko ilman! Tänään sittten iltapäivällä tuli tekstiviesti, että autonne on valmis, voitte noutaa sen liikkeestämme.
Viime torstaina oli pakko päästä työn vuoksi Turkuun, joten sain sijaisauton, jota toki olsiin saanut pitää koko korjauksen ajan, mutta se oli mielestäni niin surkean, etten halunnut ajaa sillä yhtään tuota reissua enempää. Lauantaina siellä koiranäyttelyssä käydessäni lainasin miehen autoa, jota en ollut koskaan aiemmin ajanut. Miehen autoa käytin myös viikolla iltaharrastukseeni päästäkseni. Tämän viikon tein pelkästään etänä töitä. Ainoa hyöty, ettei juuri pakkaseen ole tarvinnut nenäänsä pistää :-)
Auto on niin itsestäänselvyys, että kun sitä ilman joutui olemaan, havaitsi riippuvuuden.
