Pataleipää aamupalaksi

Sain kimmokkeen tehdä pataleipää täksi aamuksi Tuitiinan blogista , jossa löytyy myös resepti tähän.
Olin jo aiemminkin katsellut pataleipien ohjeita, joten olin valmiiksi kiinnostunut. Taikinan tein, kuten pitikin,  jo eilen illansuussa.

                       Aamulla taikina näytti tältä, eikä ollut sanottavasti kohonnut yön aikana

Tuosta taikina vain pyöräytettiin kuumaan, voideltuun pataan ja annettiin kypsyä kannen alla puoli tuntia, jonka jälkeen kansi poistettiin. Helppoa ja yksinkertaista.

 Valmis leipä yllätti kauniilla ulkonäöllään ja myös maku oli kohdillaan. Tätä aion tehdä toistekin.

                                 Kiireetön aamupalahan kuuluu nauttia kynttilöiden valossa :-)

                                                      Rentoa ja mukavaa sunnuntaita!

Sibeliusta

Jean Sibeliuksen syntymästä on tänä vuonna kulunut 150 vuotta ja koska hän syntyi Hämeenlinnassa, niin täällä merkkivuoden kunniaksi löytyy monia Sibelius-aiheisia tapahtumia. Päätinpä eilen käydä tutustumassa Wetterhoffin taloon avattuun Sibelius Centeriin, jossa säveltäjämestarista löytyy koottua tietoa, jota voi rauhassa istuskellen lueskella tai näytöltä tutustua.

 

Kaikki tapahtumathan pyritään hyödyntämään myös kaupallisesti, joten halutessaan voi ostaa Sibelius-pipon, -sukat, -korvakorut tai -laukun. Sibelius-konvehteja unohtamatta :-)  http://shop.wetterhoff.fi/sibelius/

 

Itse tyydyin ostamaan vain vaatimattomasti pari korttia sekä halvan kynän. Noita mietelausekortteja oli useita erilaisia. Aivan viehättäviä olivat Jeanista ja Ainosta vanhoina otetuista valokuvista tehdyt kortit.

 

 

Tarjolla olisi ollut hopeiset korvakorut sekä riipus, jotka esittivät Sibeliuksen sikarin savupilveä, jota Ainon kerrotaan kaivaneen silloin, kun Jean oli pitkillä matkoillaan.

 

Tuolta matkani jatkui Sibeliuksen syntymäkotiin, joka on avattu museoksi jo 1960-luvulla. Käynti tuolla oli minulle ensimmäinen.

 

 

 

 

Syntymäkodin salissa järjestetään kamarikonsertteja ja etukäteen tilattavia musiikkituokioita. Museossa on myös mahdollisuus kuunnella Jean Sibeliuksen musiikkia äänitteinä.

 

Sibelius-säätiön sivuilla,  http://www.sib.fi/ ,löytyy tietoa juhlavuoteen liittyvistä kulttuuritapahtumista. Kaikkiahan meitä sävähdyttää kuulla Finlandia-hymni, jota Sibelius ei alun perin tarkoittanut laulettavaksi.

Ostoksilla Tori.fi:ssä

Loppuvuodesta aloin puhumaan miehelle, että haluaisin potkukelkan. Ja nimenomaan sellaisen vanhan. Aloin katsomaan sekä Huutonetin että Tori.fi:n tarjontaa. Kovin runsaasti potkukelkkoja ei ollut tarjolla, kun samalla hakusanalla tuli myös pyörillä olevat kelkat. Viimein löytyi ilmoitus, jossa oli haluamani mallinen kelkka ja sijaitsi järkevän noutomatkan päässä. Hintakin vain 25€. Nouto tapahtui tiistaina, laskettelureissulta kotiin tultaessa.

                                                     Ilmoituksen kuva potkukelkasta

 

Eilen virittelin kelkan kyytiin rekvisiitat

 

Pihaamme tultaessa on ansas, jossa on syksystä asti roikkunut puurunkoinen suurehko lyhty, mutta viime aikojen säät jäädyttivät sen niin, ettei luukku enää auennut ja kynttilää ei voinut vaihtaa, joten se piti tuoda pesuhuoneeseen sulamaan. Tilalle laitoin kookkaan lasisen ns. verkonpainon. Mies oli kyllä sitä mieltä, että laittamalla lasisen pallon houkuttelen vain naapuruston poikia kivittämään sen rikki. Uskaltakaapas vain pojat!

 

Koska ansaksesta poistui lyhty, niin tuohon kivipilarin päälle sitten kiikutin Pentikin lyhdyn ja pimeässä tuon metallisäleikön välistä valo näkyykin kauniina.

                                       Näitä lumen kuorruttamia lyhtyjä on muutamia siellä täällä

Eilenkin tein pihan lumitöitä kahteen kertaan. Huimat määrät askelia kertyy pelkästään omaa pihaa tallatessa edestakaisin. Lumilinkokin on, mutten osaa sitä käyttää. Mieluimmin kyllä kävelisin vaikka kastelukannun kanssa kesän lämmössä kuin kylmässä tuulessa ja tuiskussa. Kevättä odotellen....

Jäätä ja kuuta

Muutamana iltana on tullut paljussa lilluen tuijoteltua kuuta. Kuun tuijottaminen liki täydellisessä hiljaisuudessa on niin rentouttavan rauhoittavaa. Veden lämpö +40 astetta ja siitä nousee höyryä kylmään ilmaan. Muutamana iltana oli tähtikirkas taivas, mutta nuo pilvet näyttävät tunnelmallisemman kuun. Vain vedensuodattimen hienoinen hurina ja satunnaisesti valtatieltä kantautuvat rekan äänet rikkovat hiljaisuuden. Naapureistakaan ei kuulu ääniä, kun kaikki ovat taloissaan.

 

Ilmalämpöpumpun ulkoyksikön alla pidämme kookasta muovilaatikkoa, johon valuu se vesi. Laatikkoon mieheni laittoi yhden setin ledivaloja ja nyt pakkasilla siitä saatiin valaistunut jääkuutio.

 

Iltapimeässä se valaisee näin

 

 

ja aamuhämärässä

 

Torstai on toivoa täynnä :-)

 

Pakkasen panema

Vaikka tiesimme sääennusteen luvanneen ( = uhanneen) täksi päiväksi jäätävää pakkasta, niin lähdimme käymään laskettelemassa.  Uskomattoman paljon olikin jo innokkaita ihmisiä paikalla kylmyydestä huolimatta. Kaikki rinteet eivät vielä olleet auki, vaan osassa lumetus oli vielä käynnissä.

 

Näin kirkkaalla ilmalla ylärinteestä näkyi kauas.

 

 

 

Olin varustautunut ja pukeutunut lämpimästi teknisistä alusasuista alkaen, mutta jo kolmen laskun jälkeen oli pakko mennä ensimmäiselle kaakaolle. Käteni olivat aivan kohmeessa Hestran lasketteluhanskoista huolimatta. Samoin se sentin kaistale otsaa, joka jää kypärän ja laskettelulasien välistä paljaaksi.

Taas tekemään muutama lasku ja takaisin lämmittelemään ja sama uudestaan, jonka jälkeen päätin, että olkoon hissilippu maksettu pidemmäksikin aikaa, mutta pakkasen panemana oleminen saa osaltani riittää ja pakkasin monot varustekassiin. Myöskään mies ei sitten enää yksin halunnut jäädä mäkeen vaan lähdettiin kotimatkalle.

Seuraavalla rinnekerralla varmistan ettei pakkasta taatusti ole -5 astetta enempää. En vaan ole pakkasenkestävä :-)

Paluumatkalla pysähdyimme ruokailemaan ja samalla parkkipaikan yllä lensi kaksi moottoroitua varjoliidintä.

 

Ei noillakaan henkilöillä tuolla taivaalla voinut kovin lämmintä olla.

 

Onneksi huomiseksi on jälleen luvassa lauhtuvaa :-)

Mieheni talven iloja

Toisin kuin minä, mieheni pitää lumesta ja pakkasesta. Tänään, kun räntäsade vaihtui lumisateeksi, hän samalla kun laittoi paljuun vettä ja sen lämpiämään, teki lumiukon pihallemme. Eikä tietenkään mitään normi ukkoa vaan päällään seisovan version. Itse hän tuumasi, että olisiko jo aika saada niitä lapsenlapsia, että voisi heidän kanssaan nauttia lumileikeistä :-)

 

Kupperiskeikkaa viikonloppua!

Vuoden vaihtuessa

Vietimme eilen poikkeuksellisen aattoillan. Kävimme kirkossa vuodenvaihteen hartaudessa klo 23, jonka jälkeen siellä tarjoiltiin pipareita ja juustoa kuohuvan kera. Tarjolla oli erikseen myös alkoholitonta kuoharia autoilijoille. Kirkko yrittää kai näin houkutella uusia kävijöitä.

Pukeuduin tiistaina alesta ostamaani takki-liivi-yhdistelmään. Väri ei ole mitenkään lempivärejäni, mutta vaihteeksi päätin ostaa jotain muuta kuin mustaa. Kirkkaampi oranssi olisi ollut enemmän mieleeni. Tämä on vähän liian rusehtava ja ruskea ei ole vuosiin kuulunut väreihini. Karva on kania. Mustaan nuo on kuitenkin helpointa yhdistää. Tässä leninkiin ja mokkasaappaisiin.

        Liiviä voi käyttää pelkästään sisäasuna tai miksei plussakeleillä ulkonakin villapaidan päällä.

 

Takissa irrotettava karvakaulus. Myös vuori ohutta tekoturkista.

 

Ja yhdistettynä takki+liivi tulee lämmin talviversio

 

Uudenvuodenlupauksia en tehnyt vaan jatkan entisenä huonona itsenäni :-)