Joulusta selvitty

Jo viime joulun jälkeen ilmoitin pojalleni, että tänä jouluna haluan olla hänen kanssaan, kun edellisestä yhteisestä joulusta on 3 vuotta. Heidän koiransa ei yhtään tykkää matkustaa autossa, joten siksi me menimme Turkuun ja kaikkien kannalta on aina mukavampaa kun kukaan ei yövy kenenkään kotona eli varasimme huoneen Hamburger Börssistä.

Aattoaamuna ajoimme ensin äitini haudalle ja teimme sinne treffit  isäni kanssa. Eli isää näin vain vartin verran. Samalla hautausmaalla ovat myös kaikki isovanhempani, joten kynttilöiden vienti sujuu kätevästi.

Sitten kiireellä Joulurauhan julistukseen kuten niin monet muutkin eli liikenne Suurtorin tienoilla oli ruuhkaista ja parkkipaikat loppu. Saavuttuamme paikalle saimme paikat Pinellan pylväikön katolta.
Laivaston Soittokunnasta näkyi vain pieni pilkahdus samoin kuin protokollapäällikkö Mika Akkasesta, mutta äänentoisto toimi hyvin.

Julistuksen jälkeen poislähtijöitä ilahdutti Aurajokea pitkin Busterilla ajeleva joulupukki, jonka varmasti sadat ihmiset kuvasivat.

 

Hotellin ikkunasta näkyi autio tori.

 

Jouluruokailumme oli varattu ravintolaTorreen, jotemme vaivaisi miniäkokelastani, joka ei ole mikään innokas keittiössä puuhaaja. Torren jouluruoka oli hyvin vähän perinteinen suomalainen joulupöytä eli ei mitään laatikoita vaan pääruuan sai valita viidestä eri vaihtoehdosta.

 

Ruokailun jälkeen menimme poikani luo ja harvoin olen liikkunut näin tyhjällä Yliopistonkadulla.

 

Hotellille palatessamme piti pysähtyä valokatoksen alle kuvattavaksi.

 

Tuomiokirkon joulumessu alkoi klo 22.

 

Vielä kirkko näyttää tyhjältä, mutta liki täyteen se kuitenkin tuli.

 

Väkimäärän vuoksi ehtoollista jaettiin kolmessa eri pisteessä. Pormestarin kuori oli lähinnä istumapaikkaamme, joten valitsimme sen.

 

Ensitreffit alttarilla-ohjelmasta tuttu pappi Kari Kanala toimi avustavana pappina ja hän oli pääovella kättelemässä messusta poistujat, meidätkin.

 

Jouluaamuna ikkunasta torille kurkistaessani kohtasin surullisen näyn; vesisateessa ja tuulessa joku nukkui bussipysäkin penkillä. Hotelliaamiaisella tulee aina syötyä paljon enemmän kuin koskaan kotioloissa syö ja tuo penkillä nukkuja tuskin söi mitään koko päivänä missä sitten vaelsikin. Hyvinvointiyhtesikunta? Tasa-arvoiset ihmiset?

 

Hotellin aulassa oli joku piparkakkutalokilpailu, johon osallistui tämä pipari-iglukin.

 

Tapaninpäivänä mieheni nuorempi poika avovaimonsa ja vauvansa kanssa tulivat meille ja mies haki myös äitinsä syömään. Tarjolla ei silloinkaan ollut laatikoita eikä kinkkua.

                                                 Muutama päivä ja taas on yksi vuosi kulunut!