maanantai 31. elokuuta 2015

Syksyn alkua

Viime viikolla tein pitkään harkittuani päätöksen, että luovuin geelikynsistä. Kävin vain poistattamassa vanhat pois. Muutos tuntuu suurelta kolmen vuoden koristeltujen kynsien jälkeen. Ja saattaa olla, että vielä palaan kynsihoitolan asiakkaaksi :-)

 
Syksyn pimeyden saapuessa tarvitaan heijastimia helpottamaan autoilijoita havaitsemaan kävelijät ja pyöräilijät, joten väkersin Ihana-lehden ideoiden mukaan muutaman heijastimen. Pöllöheijastin on sellainen kova, mutta muut pehmoheijastimia. Noiden lukkokiinnitysten kanssa nuo ovat helposti ripustettavissa laukun/repun lenkkeihin tai vaikka vetoketjun vetolenkkiin.

 
Perjantaina taiteiden yössä kuvasin kuutamon iPhonella Viipurintien sillalta Paasikiventien sillalle päin ja järvi siis Vanajavettä. Venetsialaisiltana, lauantainakin, oli komea kuutamo, mutta jäi kuvaamatta viettäessämme iltaa naapureidemme kanssa.

 
Huomenna on jo syyskuu, mutta toivottavasti jatkuvat syyssateet eivät vielä ala.


tiistai 25. elokuuta 2015

Kolmanneksi vanhin kaupunki

Rauma, Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki, on perustettu 1442 ja on yksi kuudesta Suomen keskiaikaisista kaupungeista. Koska mieheni nuorempi poika perheineen asuu siellä, niin mopoilimme sinne jälleen eilen. Mopolla emme valitse ajoreitiksi suorinta ja lyhintä reittiä, jota menisimme autolla, vaan mieluimmin vähän eri teitä. Menomatkan teimme Urjalan ja Punkalaitumen kautta, jotta mahdollisimman vähän matkaa ajaisimme tylsää 2-tietä ( Pori-Hki) pitkin.

Nuoripari tarjosi meille ruuan, jonka jälkeen teimme kävelylenkin kaupungin ympäri, jotta vauva nukkui hyvät päiväunet vaunujen keikunnassa ja koira sai kävelylenkkinsä.

                Vanhassa kaupungissa on niin monia kauniita säilytettyjä yksityiskohtia.


 
Näin kauniin oven takana ei voi olla kuin onnellista elämää :-)

 
Museona toimiva Kirstin rakennusryhmä Raumanjoen varressa kertoo rakentamisesta 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa ja asumisen pitkistä perinteistä Raumalla.
 

Rauman kirkossa en ole aiemmin käynyt, mutta reittimme kulkiessa siitä ohi ja kirkon ollessa avoinna pistäydyimme sisälläkin. Kirkon penkissä istuu ikuisena osallistujana Kirsti Horilan näköispatsas.

 
Tämän kauniin reliefin edessä pidetään kastetilaisuuksia.

 
Saarnastuolit ovat yleensä kirkoissa alttarilta katsottuna oikealla, mutta tuollapa olikin vasemmalla.
 
 
Toki pitseistään tunnetussa kaupungissa pitää olla nyplääjästäkin patsas.

 
Missään muualla ei voisi kuvitella jäätelökioskin nimeksi Öystiä, mutta Raumalla sekin on mahdollista.

 
Ikävästi valkoposkihanhet, nuo riesat, ovat levittäytyneet myös Rauman nurmikkoja sotkemaan.

 
Paluumatkan koukkasimme Hinnerjoen, Yläneen, Oripään ja Loimaan kautta, jolloin vältimme 2-tien kokonaan. Oli jälleen mukava kesäpäivä :-)
 


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Keskiaikaista

Kuten jo aiemmin mainitsin, niin osallistuin tänään Keskiaikamarkkinoille talkooväkenä. Aamusta oli hieman viileää kun lähdin kotoa, joten varustuksiin kuului itse neulomani hartiahuivi, johon ompelin ketunhäntiä kaula-aukkoon.

 
Puvun olen ostanut muutama vuosi sitten huutonetistä.

 
Keskiajalla aikuisilla naisilla piti olla hiukset säädyllisesti peitetty ja vain nuorilla, naimattomilla tytöillä hiukset saivat näkyä

 
Vyössäni roikkui nahka, jonka alla oli piilossa lukulasien kotelo ja laukussa kaikki muu tarpeellinen ja lisäksi tuo lehmänsarvesta tehty juomasarvi.

 
Talkoolaisenakin ehtii hieman kiertämään markkina-aluetta ja yhdessä kirjojen myyntipisteessä oli hauskoja kirjoja tarjolla. Harmi, että kun lähdin kotiin, niin tätä keittokirjaa ei enää ollut yhtään kappaletta.

 

                          Onkohan vuonna 1930 suutelemisessa ollut jotain erityisesti opeteltavaa?

 
Jos oikein ryhtyisi keskiaikaa harrastamaan niin tämä opus olisi hyvä.

 
Ihmisillä oli paljon kaikenlaisia pukuja,

 
joiden yksityiskohtiin on nähty paljon vaivaa. Todellinen keskiaikaharrastajahan jopa värjää itse langat, joista kutoo kankaat pukuihinsa.

 
Faravidinsudet esittivät taistelunäytöksen pakanat vastaan kristityt.



                               Ja kuten taisteluissa käy, niin kuolleita ja haavoittuneita tulee ...

 
 
Taistelunäytöksen jälkeen lapset saivat mennä leikkimiekoilla tuolle alueelle taistelemaan.

Markkinapaikka rajoittuu yhdeltä reunaltaan Vanajaan. Joku oli kai tullut tällä veneellä paikalle.


                                              Erilaisia eläinten kalloja oli myynnissä.
 

 
Oravannahan nyljentää ja parkitsemista oli tarjolla.

 
Tietenkin myös ritarien kypäriä, ei vain lapsille vaan ihan miehille.

 
Suurin pettymys tämän vuoden markkinoilla olivat hevosesitykset. Aikaisempina vuosina on näytöksinä olleet turnajaiset, joissa hevoset todella laukkaavat ja ratsastajat kalistelevat aseita toisiaan vastaan. Tänä vuonna pääosassa oli selostaja, joka kertoili vanhoja vitsejä ja hevoset laiskanlaisesti kävelivät esitysaluetta päästä päähän.
 
Ja ensi vuoden elokuussa jälleen uudet keskiaikamarkkinat. Kannattaa tulla paikalle!

lauantai 22. elokuuta 2015

Ahneus - yksi seitsemästä kuolemansynnistä

Menin eilen mainoksen houkuttelemana maahantuojan varastomyyntiin. Enkä ollut ainoa, paikalla oli pysäköinninohjaajatkin estämässä ryntäyksen kaaosta. Ja mitäkö oli tarjolla? Kymmenellä eurolla sai kerätä ämpärillisen tuotteita, niin kukkuran kuin vain itse pystyi sullomaan ja ämpäri kuului kauppaan. Kaikki tuotteita, joita ilmankin kaikki paikallaolijat tulisivat toimeen, mutta kun halvalla saa....

Samaan ahneuteen lankesin minäkin ja tässä 'saalistani' keittiön pöydälle levitettynä. Kaikkiaan 28 tavaraa eli yhden hinnaksi tuli 36 senttiä.
                         
 
Pari pussia enkelin päitä, joo ... askarteluihin

 
Kynttilöitä ja tuikkukippoja 'tarvitsee' aina :-)

 
ja tuleehan se Pääsiäinenkin ja tarvitaan koristeluita

 
pussukoille löytyy aina käyttöä

 
varmasti joku kynttilä näyttää paljon paremmalta potkukelkan kyydissä

 
vaan missäpä aion esiintyä tämä lippis päässä?

 
Enkelin eväspussin kynttilöitä, suloiset

 
hempeä, korkea kukkaruukku, kuvanhan voi aina maalata piiloon

 
kullanvärisiä, pehmeitä koristerakeita ...jouluaskarteluun?

 
Ja huippuna sininen peruukki! Varmaan Hämeenlinnan katukuvassa tullaan näkemään useita sinihiuksisia :-)

 
Hauskinta tuolla oli katsoa ihmisten saalistushimon kasvamista ja arvatenkin näitä tuotteita ilmaantuu myös kirppispöytiin .... voittoa tavoittelevilla hinnoilla.
 
Toki tuolla oli myynnissä ihan kappalehinnoiteltua tavaraakin, mm. Jamie Oliverin keittiövälineitä ja astioita, kynttilälyhtyjä, Asics'n lenkkareita ja pesuaineita.
 
Tänään lähden toritapahtumaan, jossa mm. Henriikka Roon tankotanssiesitys ja huomenna olen talkoissa Hämeen keskiaikamarkkinoilla. Ihanaa viikonloppua kaikille!
 
 
 


perjantai 21. elokuuta 2015

Mopon selässä

Nämä kelit suorastaan vaativat mopoilemaan, joten tiistaina aamusta suuntasimme ensin Porvooseen, mutta emme pysähtyneet sinne vaan ajoimme vain kaupungin läpi ja jatkoimme Loviisaan, jossa pysähdyimme ensin Kukkukiven näköalatornille.

 
Tornin korkeus on 42m meren pinnasta, joten sieltä näkyy merelle.

 
Laivasillan kahviloissa ei ruuhkaa ollut

 
ja pysähdyimme nauttimaan tortut


 
Vieressä oli pikkuinen galleria

 
yhtenä taide-esineenä oli lasipulloon maalatut kasvot

 
Pikkuinen merimuseo, jossa emme käyneet sisällä.

 
Laiturin komein alus.

 
Jätimme mopon parkkiin ja jatkoimme kävellen kohti keskustaa. Reitin varrella oli ihana lasten leikkipuisto, niin siisti ja kaikki hyvässä kunnossa. Eikä yhtään lasta! Suloinen leikkitalo, johon pääsi myös sisälle.
 
 
Penkkikin oli maalattu puistoon sointuvilla väreillä.

 
Keskustassa ei voi olla törmäämättä kirkkoon, joka on rakennettu keskelle katua. Vai kadutko on rakennettu viemään suoraan kirkkoon?

 
Kirkko oli avoinna, joten katsastimme sen. Upea alttari!

 
Kirkon vieressä oli Sibeliustalo, jossa 'Janne' sävelsi Kullervo-sinfonian vuonna 1892.

 
Vaikka nahkahousuissa ja bootseissa oli melkoisen lämmintä kävellä näillä keleillä, niin jatkoimme urheasti kävelyä vanhalle hautausmaalle, jossa on persoonallisia ja näyttäviä hautoja kuten alla olevassa kuvassakin. Jopa hieno rautapenkki oli laitettu yhdelle haudalle. Varmaan surija on siinä istunut kaipaamassa rakastaan.

 
Patsas osana hautakiveä.

 
Loviisasta jatkoimme tietä 170 pitkin Ruotsinpyhtäälle, jossa on Strömforsin ruukki.
 
 
Ruokailimme Ruukinmyllyssä.
 
 
Harmillista, että vain muutama puoti oli enää auki. Kuvitellaan, että elokuussa enää viikonloppuisin on kävijöitä. Minulla oli tarkoitus ostaa tuolta taottuja juttuja puutarhaan, joita olen jo aiemminkin ostanut ... mutta haaveeksi jäi.
 
Kotiin palasimme Elimäen, Myrskylän ja Mäntsälän kautta.Tuon päivän kilometrisaldoksi kertyi 403km.
 
 
Seuraavana iltana mopolimme porukan kanssa Urjalaan iltakahville. Porukkamme koostui viidestätoista Harrikasta.