perjantai 28. joulukuuta 2012

Luopumisen tuskaa....

Kuten jo aiemminkin olen maininnut, niin olemme nykyisen aviomieheni kanssa olleet aviossa yli kahdeksan vuotta, mutta vasta tänä vuonna muuttaneet yhteen. Syynä tähän pitkään 'harkinta-aikaan' on ollut kummankin sitoutuneisuus työpaikkaansa. Kotiemme välimatka oli 100 km, joten jokunen tovi on viettty tätä väliä edes takaisin suhatessamme. Oman työnkuvani muututtua mahdollistui viimein yhteen muutto. Ja tänään olen myynyt oman asuntoni ja nyt on 'pakko' asua koko ajan yhdessä :-) Vaikka tämä yhteisasuminen on sujunut mallikkaasti, niin silti oli haikea luopua asunnosta, jonka aikoinaan avioeroni jälkeen yksin hankin. Tuolla asunnolla osoitin itsenäisyyteni ja kykyni selvitä sen hankinnasta ilman avio- tai muutakaan miestä. Ostajille jäi myös osa kalustusta, koska niille ei enää löytynyt paikkaa nykyisestä talostamme.





6 kommenttia:

  1. Tiedän tunteen, oikein hyvin tiedän ja muistan. Oikeastaan vieläkin haikeampaa oli luopua omasta kulkupelistä, kun ei ollut järjen häivääkään pitää kahta autoa. Mutta silti... Onnea kauppojen johdosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on vielä hyvä syy sentään pitää molemmilla autonsa käytönsä :-)

      Poista
  2. Onnea uuteen kotiin!!!! tosi kauniita seiniä noissa kuvissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Seinät toteutti mieheni toiveideni mukaan.

      Poista