Ei ole vanhaksi tulemista

Kävin eilen fysioterapeutilla ja lääkärissä jatkuvaksi kivuksi äityneen lonkan vuoksi. Lonkassani on jo aiemmin röntgenissä todettuna nivelrikkoa. Nivelrikko on jonkin verran perinnöllistä ja sitten yliliikkuvat nivelet ikääntymisen myötä vaikuttavat sen syntyyn.

Fysioterapeutilta sain jumppaohjeita kotona päivittäin noudatettavaksi. Vaikka nuo puutarhatyöt jumppauttavat minua, niin eivät ole samoja liikkeitä kuin ohjeissa :-) Lisäksi sain 'vauhtiraidan' reiteen eli kinesioiteippauksen.

Kinesioteippauksen kehitti japanilainen kiropraktikko Kenzo Kase 1970-luvulla. Nivelen mekaniikan osalta kinesioteipillä voidaan lisätä nivelen liikkuvuutta, ohjata niveltä toimimaan mekaanisesti oikein tai tuoda niveleen tarvittaessa tukeakin vetämällä teippi kireälle, tai asettamalla useampia teippikerroksia.

Lääkäri puolestaan totesi uloimmassa reisilihaksessa tulehduksen ja olisi antanut kortisonipistoksen, mutta epäröin sen ottoa, joten lääkekuurilla koetetaan ensin ja halutessani sitten voin varata ajan piikille. Kipu- tai kylmägeelillä voi myös koettaa saada apua.

 

"Vanhuus tulee meille kaikille,
jos sinne asti pääsemme.
Se tulee hiljalleen ja hiipimällä,
ei koskaan kovalla rytinällä."

 

 Kääk! Tuo hiipimisvaiheko minulla jo on alkanut?

Niin pieni muutos

Pystyn hyvin kuluttamaan aikaa eBayn tarjontaa selaamalla jopa ilman tarkoitusta etsiä mitään tarvittavaa. Joten päädyin tilamaan sen kautta muutakin kuin naisellisia tavaroita; nimittäin uudet kaapin vetimet vessaan ja siivouskomeroon. Ei vanhoissakaan mitään vikaa ole, mutta vaihtelun vuoksi :-)

                        Vanha, pronssinvärinen kahva emalisella (?) kukkakuvioinnilla

 

Uusi, kruusatumpi valkoinen hopeanvärisillä tehosteilla.

 

Sama kahva salamalla kuvattuna.

 

   Niin pieni muutos, jota vieraat eivät ehkä huomaakaan :-) Mutta eipä ollut kalliskaan, yksi vedin maksoi 1,43€ eikä postimaksuja ja siihen hintaan Suomen rautakaupoista ei löydä minkäänlaista vedintä.

Yöpaita vai kesämekko?

Ostin lauantaina mekon, joka mieheni mielestä näyttää yöpaidalta. Sattumoisin PauMaun eilisessä postauksessa esiteltiin vähän samantyylinen mekko. Pitää siis julkaista omastanikin kuvat.

                                                   Nahka tuo pitsimekkoon särmää.

                                                               Ilman takkia -  hyvää yötä??

 

Tai farkkutakin kanssa

 

Koruina rihkama helmiä

 

Voiko siis tuossa mekossa poistua omalta pihalta postilaatikkoa kauemmas?

sekalaista

Miten välillä voikin olla vaikeaa päivittää tänne yhtään mitään! Siispä hajanaisia kuvia selityksineen.

                                                   Liljat alkavat vähitellen näyttää väriään.

 

Samaa väriä puskee pikkuinen kuusamakin

                      Nuo harmaat lehdet eivät kuulu tälle kukalle, mutta ovat kasvaneet sekaisin.

 

Ja angervossakin sama sävy sattumalta.

 

Jonkun blogissa näin tuunatun katuharjan, ja koska talon maalauksesta jäi maalia ylitse, niin päätin kopioida idean. Ensin maalasin talon maalilla koko harjan.

 

Varteen laitoin decoupagella kiiltokuvia ja sitten lakkasin pariin kertaan.

 

 

Tuonne harjasosaan lisäksi muutama bling-bling :-)

 

Postitse saapui eBaysta lähetys, joka sisälsi muun muassa yhdet lisäkuoret puhelimeen. Kuvassa näyttää ihan vohvelipinnalta, mutta joka kuopassa on 'timantti'.

 

Tämän poikkeuksellisen aurinkoisen päivän jälkeen huomiseksi on uhattu jälleen sateella, mutta leppoisaa sunnuntaita kuitenkin :-)

 

yli 50 000 ihmistä ja me

Eilen oli Hämeenlinnassa hulinaa, kun 'kylän' täytti ja paikoin ruuhkautti AC/DC konserttiin saapunut yleisö. Tapahtumapuisto avautui jo klo 15, mutta me menimme paikalle vasta illansuussa. Koska parkkipaikkoja ei kovin lähellä ollut, niin mekin jätimme auton suosiolla kauemmas. Jos ei olisi tiennyt, missä puisto sijaitsee, niin eksymään ei olisi päässyt, sillä ihmismassat teillä ja pyöräteillä liikkuivat sinne. Laukkutarkastuksista ja muista 'kopeloinneista' huolimatta sisäänmeno sujui jouhevasti.

Illan toista lämppäribändiä, Vintage Trouble'a, seurasi vain harvat. Ensimmäistä lämppäribändiä mekin kuuntelimme vain anniskelualueelta.

 

Vaikka koko päivän oli satanut kuurottaisesti vettä, niin illan sää oli konsertille suosiollinen ja oli saanut myös liitovarjot, kuumailmapallot ja joitakin muita pienkoneita taivaalta katsomaan tapahtumaa.

 

AC/DC:n aloittaessa kenttä tiivistyi ihmisistä ja koska emme mitenkään survoutuneet eturiviin, niin näimme lavan tapahtumia vain screeneiltä.

 

Yhtyeen jäsenethän eivät ole mitään nuorukaisia vaan nuorinkin heistä on 58v. Jos kyseessä olisi naiskokoonpano, niin jaksaisivatko tuon ikäiset naiset enää kiinnostaa niin paljon, että keräisivät vastaavan katsojamäärän? Epäilen.

 

Paikalle johtaneiden teiden varsilta olisi saanut kerätty sievoisen määrän tyhjiä pulloja ja tölkkejä. Anniskelualueella maahan oli tallottu hurja määrä tölkkejä vaikka roskiksia oli, mutta tuolla nurmialueella olikin suhteellisen siistiä. Nuokin roskikset olivat sievästi kunnes joku sai kuningasidean heittää kuperkeikan niihin, jolloin roskat levisivät maahan.

 

Näin tyhjältä ja avaralta tuo tapahtuma-alue näytti kesäkuun alussa kun kävimme katsomassa juuri avattua paikkaa.

 

 

 

Oli mukava olla mukana AC/DC:n suurimmassa Suomessa järjestetyssä konsertissa :-)

Satukuvia ja taidetta

Kävin tänään Hämeenlinnan Taidemuseossa katsomassa Martta Wendelinin tuotantoa. Martta Wendelin on kaikkien tuntema ja rakastama kuvittaja, jonka aurinkoiset kesäpäivät, kotoisat perheidyllit, kirkassilmäiset lapset ja talviset kirkkomatkat ovat  meille tuttuja saduista, lehtien ja oppikirjojen sivuilta, postikorteista ja -merkeistä. Pelkästään joulukortteja hän piirsi noin 650 kpl. Näyttely esittelee hänet myös taidemaalarina. Näyttely on avoinna elokuun loppuun asti.

                               Museokaupasta ostin muutaman hänen kuvittamansa postikortin.

 

Samalla sisäänpääsylipulla pääsi myös pihan toisella puolella olevaan rakennukseen, jossa on esillä teoksia Hämeenlinnan Taidemuseon kokoelmista.

 

Eniten minua viehättävät tällaiset perinteiset, esittävät taulut.

Touchdown, Field goal, Quarterback ym.

Kävin eilen Raisiossa katsomassa amerikkalaista jalkapallo-ottelua, vaikka en siitä mitään ymmärrä. Palloa saa kuljettaa myös käsissään ja todella rajusti voi vastustajan päälle hyökätä. Tämän vuoksi pelin harrastajilla on sangen korkeat vakuutusmaksut. Pelkään aina loukkaantumisia poikani puolesta. Sääret olivat ruhjeilla eilisenkin pelin jälkeen. Muutama vuosi sitten harjoituksissa  pikkusormi vääntyi niin, että luut tulivat sormen ihosta sivusta ulos. Sormi ei vieläkään suoristu kunnolla.

 

Kaiken lisäksi pelin aikana alkoi sataa ihan reippaasti, joten oli melkoisen kuraisia äijiä pelin päätyttyä. Pojat on poikia aikuisinakin :-)

 

Ennen peliä kävin Plantagenissa, josta ostin kaksi mantelityräkkiä. Kävin myös Pirilän kukkatalossa ja sieltä valikoitui kaksi kartiomarjakuusta, nukkeruusu, valkoinen kurtturuusu sekä perinteinen kurtturuusu.  Nuo ruusut tulevat mäntyrinteen reunaan näkösuojiksi ja saavat levitä juuriversoista. Muutaman ruusupuskan taimen olen jo aiemmin omasta pihasta siirtänyt sinne. Vaikka olen leikellyt mäntyjen vuosikasvaimia, niin silti venyvät ja alimmat oksat varistavat neulasensa kuten niiden tapana onkin. Männyt on siirretty rinteeseen metsäteiden varsilta noin 30 cm korkuisina ja nyt ovat reilussa 10 vuodessa kasvaneet noin 3 metrisiksi.

Aiemmin kerroin, että pionini teki tänä vuonna ensimmäiset kolme nuppuaan ja niistä aukesi vain yksi ja kuvatessani sitä se oli ällöttävästi täynnä kärpäsiä, yöks! Taas on aihetta kadehtia muiden upeita pionien kukintoja :-)

 

P.S. Olen kesäleskenä, kun mies on äijien kanssa mopoilla Viroa kiertämässä :-)

 

 

Mustikkaa

Pihamme metsäkaistaleella kasvaa mustikkaa, jopa niin tiheästi ja lisääntyen, että välillä revin niitä juurineen irti, että jonkin näköinen polku pysyisi kulkemista varten. Viime vuonna en poiminut yhtään mustikkaa, mutta eilen olin tunnollinen ja ahkera :-) Poimin reilun metrin päästä keittiön ikkunoita muutaman neliön alalta mustikat. Mihinkään metsään en mustikoita lähde poimimaan, sillä kuulen jo korvissani hyttysparvien ininän ja niiden hyökkäykset kimppuuni!

 

Reilun litran verran.

 

Illalla paistoin piirakan, mutta pieni rasiallinen sellaisenaan pakkaseen.

Alempana rinteessä näkyi olevan vielä osittain raakoja, joten ehkä ensi viikolla poimin sieltä. Nuo mustikat kasvavat siellä rhodojen joukossa sulassa sekamelskassa.

Ja tietenkin poimiessa käytin sellaisia ohuita kertakäyttömuovikäsineitä ettei kädet ja kynnet likaantuneet :-)

                                    Mukavaa alkavaa viikonloppua .... säästä huolimatta!

Bridal nails

Ei, tulossa ei ole häitä, vaan eilen Salossa laitetut kynteni sopivat koristeluiltaan kastiin 'hääkynnet' :-) Hääpäivämme sattuu kyllä olemaan ensi viikolla, yhdennentoista kerran.

                Vasen keskisormi ja peukalo sekä oikea nimetön vailla timantteja ja 'metalliniittejä'.

 

Kynsihoitolasta ostin öljyä kynsinauhojen hoitoa varten. Nyt tuoksuna karpalo, kun entinen oli vanilja-metsämarjaa. Näistä 'metalliniiteistä' ei ole entuudestaan kokemusta kynsihoitajallanikaan, koska olen ne itse tilannut eBaysta, niin varmuuden vuoksi ostin myös kynsiliimaa, jolla mahdollisesti putoavan tilalle voin liimata uuden.

 

Eri häämarsseja voi käydä tunnelmoimassa sivulla http://www.haamusiikki.info/musiikki.html 

Me marssimme kirkkoon Nevalaisen Tahdon sataman tahdissa ja poistuimme Edward Elgarin  Pomp and Circumstance'n myötä. Kanttorillemme tuo Nevalaisen marssi oli vieras, sillä se on sävelletty vasta 1999, mutta kun hankin kanttorille nuotit, niin hän opetteli sen meitä varten :-)

 

Elgarin musiikki onkin tunnetumpaa, joten siitä löytyy Youtubestakin useita versioita, esim.

 

https://www.youtube.com/watch?feature=player_detailpage&v=Kw-_Ew5bVxs#t=16